Vastaus kysymykseen on: ”siltä näyttää”, ja tämä onkin tämänpäiväisen blogitekstin aihe – levä. Edellisessä Medfilesin blogitekstissäni käsittelin eläinrehutrendejä muuttuvassa maailmassa ja sivusin samalla myös leviä. Euroopan leväsektorilla onkin potentiaalia kasvaa merkittäväksi osaksi Europan sinistä taloutta.
Rehutrendejä käsittelevässä tekstissä jo aiemmin esitellyt haasteet koskevat luonnollisesti myös elintarvikkeita: rehuketju kun on ruokaketjun ensimmäinen osa, vaikkakin tämä jako jätetään usein pois, ja ruokaketjun ajatellaan siis sisältävän myös rehuketjun. Pellolta pöytään, kuten sanonta kuuluu.
Tästä syystä tässäkin tekstissä on kaksi osaa. Mennään ensin ketjun alkupäähän. Edellisen rehutekstin teemojen lisäksi tarkastelen myös karjatalouden nykyhaasteita. Toisessa osassa keskustelen kasvavasta kiinnostuksesta levää kohtaan ja pohdin, miten levä tuo samalla uuselintarvikkeet keskustelun keskipisteeseen.
Nykyisessä alkutuotannossa on haasteensa, mutta ilman alkutuotantoa ei synny ruokaa tai ruuan ainesosia
On selvää, että ilman alkutuotantoa – perinteistä tai nykyaikaista – ruokia ja ruokien ainesosia ei kerta kaikkiaan olisi olemassa. Tarkastellaan siis ensiksi alkutuotantoa. Edellisessä rehutrendejä käsittelevässä blogitekstissäni puhuin alkutuotannon tämänhetkisistä haasteista:
”Viimeisen vuoden ajan olemme kaikki seuranneet tarkasti uutisia, ja siksi maatalousalan ahdinko tuskin yllättää ketään. Maanviljelijöillä ympäri maailman on merkittäviä taloudellisia vaikeuksia, jotka vaikuttavat heidän mahdollisuuksiinsa jatkaa elinkeinonsa harjoittamista. Ukrainan sodan alettua lannoitteen ja energian hinnat nousivat pilviin ja pahensivat entisestään taloudellisia ongelmia, joiden kanssa viljelijät kamppailivat jo ennen tätä konfliktia Euroopassa.”
”Koronavuosista ja sodasta seurannut inflaatio on vaikuttanut kaikkiin maatalouden kustannuksiin, kuten kasvinsuojeluaineiden ja maatalouskoneiden hintoihin, sekä yleisesti kaikkiin elinkustannuksiin. Osalla viljelijöistä on suuria hankaluuksia myös lannoitteiden hankinnassa, sillä niitä tai osaavaa työvoimaa ei kerta kaikkiaan ole saatavilla. Kun maanviljelystä saatavat tulot eivät tahdo riittää laskujen maksuun, monet harkitsevat viljelytoiminnan lopettamista tai pienemmän alueen viljelemistä, vaikka se merkitsisikin niukempia tuloja tuleville vuosille. ”
”Maanviljelyn korkeiden kustannusten lisäksi myös ilmastonmuutos pahentaa maatalouden tilannetta entisestään. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät kuumempina kesinä, lisääntyneinä metsä- ja maastopaloina, tulvina ja myrskytuulina sekä muina sään ääri-ilmiöinä, jotka kaikki vaikuttavat viljelijöiden elämään. Maanviljelyn haasteita lisäävät arvaamattomat sääolosuhteet, lisääntyneet kasvitaudit ja homemyrkkyjen määrän äkillinen kasvu maatalouskasveissa – kaikki ilmastonmuutoksen aiheuttamia ilmiöitä.”
Kun miettii, miten rehuketju muodostaa ruokaketjun ensimmäisen osan, on helppo ymmärtää, että kaikki, mikä vaikuttaa rehun tuotantoon, vaikuttaa dominoefektin lailla myös muualle ruokaketjuun. Kun eläinten rehun, energian ja elämisen kustannukset nousevat, karjatilalliset kokevat kaiken nahoissaan ketjun myöhemmissä vaiheissa. Eläimet tarvitsevat ravitsevaa rehua ja runsaasti puhdasta juomavettä pysyäkseen terveinä ja tuottavina. Lisäksi ne tarvitsevat vuodenajasta ja tilan sijainnista riippuen lämmitystä tai viilennystä ja tietenkin kokeneita työntekijöitä hoitamaan niitä. Eläinten optimaalinen hyvinvointi ei paranna pelkästään eläinten oloja, vaan myös ruoantuotantoa. Karjatilallisille on myös selvää, että sairaat eläimet on hoidettava kuntoon. Eläinlääkäripalkkiot ja eläinlääkkeiden hinnat ovat kuitenkin nousseet. Siksi karjatilallisten on laskettava euronsa tarkkaan ja päätettävä, kutsutaanko eläinlääkäri vai lähetetäänkö sairas eläin teuraaksi, tietoisena siitä, että hoito vaatii kalliita lääkkeitä ja sairaan eläimen hoito vie aina enemmän aikaa kuin terveen. Tämän lisäksi tappioita aiheutuu ruoantuotantoon, kun lääkittyjen lehmien maitoa ei voi myydä meijeriin, lihakarja ja kasvatetut kalat kasvavat hitaammin eikä munia voida toimittaa jakelijalle.
Tämän kaiken lisäksi karjatalouden ja elintarvikkeiden ja rehun tuotantoon tarkoitettujen kasvien viljelyn pitää olla ympäristön kannalta kestävää, ja karjataloudessa on noudatettava korkeita eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia. Luonnonmukainen viljely onkin lisääntynyt viime vuosikymmeninä, mutta karu tosiasia on, ettei se riitä tuottamaan riittävästi rehua ja ruokaa maailman alati kasvavan väestön tarpeisiin. Ei sovi unohtaa, että rehu- ja ravintoketjun lopussa on aina kuluttaja, ja yhä useampi kuluttaja on lihan ystävä, etenkin, kun Kiinan, Intian ja Afrikan alemmat luokat siirtyvät enenevissä määrin keskiluokkaan, keskiluokkaisiksi kuluttajiksi. Joidenkin arvioiden mukaan maailmanlaajuinen lihankulutus on kasvanut 150 miljoonasta tonnista vuonna 1990 peräti 300 miljoonaan tonniin vuonna 2021. Rehu- tai elintarviketuottajan saama hinta on kuitenkin pieni työn ja kulujen kattamiseen. Ei siis ole ihme, että moni tilallinen on jo heittänyt pyyhkeen kehään, koska maatalous ei vain ole tarpeeksi kannattavaa.
Maksuton webinaari: UUSELINTARVIKKEIDEN LUOKITTELU JA TIE UUSELINTARVIKKEEN HYVÄKSYNTÄÄN EU:SSA
Tässä käytännönläheisessä webinaarissa saat yleiskatsauksen potentiaalisten uuselintarvikkeiden luokittelusta, virallisesta kuulemismenettelystä sekä uuselintarvikkeen hyväksymisprosessista ja sen vaatimuksista. Webinaarissa käydään myös läpi erään merestä saatavan uuselintarvikkeen menestystarina, jossa Medfiles sai auttaa asiakastaan uuselintarvikkeen hyväksymisprosessissa.
Euroopan vihreän kehityksen ohjelma panostaa leväteollisuuteen – poliittisesti ja taloudellisesti
Kuten edellä kuvatut kehityskulut osoittavat, on selvää, että rehu- ja elintarvikeyritykset etsivät vaihtoehtoisia proteiinien ja muiden mikro- ja makroravintoaineiden lähteitä perinteisen maanviljelyn ja karjatalouden tuotteiden rinnalle. Lisäksi maatalousyrittäjät etsivät vaihtoehtoisia tapoja tuottaa ruokaa ja rehua pienemmillä taloudellisilla panostuksilla siten, että tuotos on kuitenkin arvokas. Levä voikin olla merkittävä tulevaisuuden ratkaisu paitsi liiketoiminnan, myös elintarvike- ja rehutuottajien näkökulmasta. Euroopan komissio julkaisi marraskuussa 2022 aloitteen ”Towards a strong and sustainable EU algae sector”, jossa kuvataan levien merkitystä ruoan, rehun, kosmetiikan, lääkkeiden, funktionaalisten elintarvikkeiden, lannoitteiden, biopohjaisten pakkausten ja biopolttoaineen tuotannossa Euroopassa. Aloitteella Euroopan komissio pyrkii edistämään merilevän ja mikrolevien viljelyä, kehittämään liiketoimintaympäristöjä ja kaventamaan tieto- ja teknologiakuilua. Aloite on osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa, jonka tavoitteena on tehdä Euroopasta ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa. Tällä hetkellä merestä peräisin olevan ruuan osuus kaikesta ihmisen kuluttamasta ruuasta on vain noin 2 prosenttia, siitäkin huolimatta, että 70 prosenttia maapallon pinta-alasta on merten peitossa.
Komission vuosia 2021–2030 koskevat strategiset suuntaviivat EU:n kestävämmälle ja kilpailukykyisemmälle vesiviljelylle korostavat levän viljelyn edistämisen merkitystä. Suuntaviivoissa puhutaan niin makrolevän (merilevän) kuin mikrolevänkin viljelystä. Samaan aikaan tuotannon on oltava ympäristön kannalta kestävää. Edellä mainitun aloitteen ennusteiden mukaan merilevän kysyntä Euroopassa voi kasvaa 270 000 tonnista vuonna 2019 jopa 8 miljoonaan tonniin vuonna 2030 ja saavuttaa 9 miljardin euron arvon vuonna 2030, mikä synnyttäisi noin 85 000 työpaikkaa. Tällä hetkellä Euroopan merileväteollisuus keskittyy pääasiassa merilevän keräämiseen luonnosta sen sijaan, että levää kasvatettaisiin vesiviljelylaitoksissa. Mikrolevää voitaisiin tuottaa myös sisämaassa, kaukana rannikosta. Komissio arvioi myös mikrolevien, kuten chlorellan ja cyanobacteria spirulinan, kysynnän kasvavan Euroopan unionin alueella. Merilevää sisältävien elintarvikkeiden ja juomien kysyntä Euroopassa kasvoi 2,5-kertaiseksi vuosina 2011–2015.
Myös rahoitusta on jo ollut saatavilla, ja sitä tulee edelleen saataville. Komissio on viime vuosina tukenut monia leviin liittyviä aloitteita ja hankkeita. Rahoitusta voi hakea EU:n tutkimus- ja innovaatiorahastoista (Horisontti 2020, Horisontti Eurooppa) ja myös Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja Euroopan aluekehitysrahastosta.
Levä on nyt kuuma aihe. Levissä on vain vähän rasvaa ja runsaasti ravintokuituja, hivenaineita ja bioaktiivisia yhdisteitä, ja siksi levät esitetäänkin usein terveellisenä ja vähäkalorisena ruokana. Jotkin lajit tunnetaan erityisen suuresta proteiinipitoisuudesta. Ominaisuuksiensa ja biokemiallisten yhdisteidensä ansiosta levät ovat arvokkaita raaka-aineita yhä useampiin kaupallisiin sovelluksiin, kuten eläinten ja kalojen rehuihin ja rehun lisäaineisiin, lääkkeisiin, funktionaalisiin elintarvikkeisiin, biopohjaisiin pakkauksiin, lannoitteisiin ja kosmetiikkaan. Yhden suurimmista esteistä leväalan kasvulle asettavat kuitenkin ne kymmenen erilaista EU-asetusta, minkä myös Euroopan komissio on tunnustanut. Yksi näistä on EU:n uuselintarvikeasetus, yksi monista EU-asetuksista ja aihepiireistä, jotka me Medfilesilla tunnemme läpikotaisin: olemmehan olleet vuosien varrella mukana monissa leviin liittyvissä asiakasprojekteissa.
Medfiles tuntee levät – ja EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan uuselintarvikelainsäädännön
Jos proteiinilähde on perinteisen proteiinin lähteen sijaan levä, proteiini kuuluu uuselintarvikeasetuksen piiriin, ellei sitä ole jo hyväksytty tai ellei sillä olla merkittävää käyttöhistoriaa elintarvikkeena. Vastaavasti yksittäiset uudet ainesosat, kuten öljyt ja ravintoaineet, katsotaan uuselintarvikkeiksi, jos ne eivät ole läpikäyneet EU:n tiukkaa hyväksymismenettelyä tai jos ne vastaa jotakin nykyisin sallittua ainesosaa, mutta metaboloituvat ihmisissä eri tavalla kuin jo hyväksytty aine. Useita leväpohjaisia elintarvikelisäaineita, rehuaineita ja rehujen lisäaineita on ollut markkinoilla jo pitkään.
On myös hyvä muistaa, että levän ja leväpohjaisten ainesosien buumi on käynnissä myös Euroopan unionin naapurissa: Yhdistyneen kuningaskunnan uuselintarvikelainsäädäntöön on tulevina vuosina odotettavissa muutoksia, jotka yksinkertaistavat maan uuselintarvikkeiden puitelainsäädäntöä Euroopan unioniin verrattuna.
Me Medfilesilla seuraamme leväalan kehitystä tarkasti ja olemme jatkuvasti mukana leviin ja leväpohjaisiin ainesosiin liittyvissä asiakasprojekteissa. Onkin mahtavaa olla aitiopaikalla seuraamassa leväalan kehitystä ja auttaa asiakkaita leviin liittyvissä kysymyksissä molemmilla ydinosaamisalueillamme: elintarvikkeiden ja uuselintarvikkeiden sekä rehuaineiden ja rehujen lisäaineiden parissa. Levien ja leväpohjaisten ainesosien käyttö varmasti vain lisääntyy tulevaisuudessa, ja kuten edellä totesin, myös EU tukee leväalan kehitystä nyt avokätisesti.
Kerro meille, millaisia levään liittyviä ideoita yritykselläsi on, niin tutustumme projektiisi tarkemmin ja keskustelemme asiasta mielellämme kanssasi. Keskustelut ovat varmasti antoisia molemmille osapuolille – yrityksellesi ja Medfilesin asiantuntijoille.
Toivottavasti tämä lyhyt teksti antoi hieman lisää pureskeltavaa levistä, leväpohjaisista elintarvikkeista ja rehuaineista sekä siitä, miten levä voi tulevaisuudessa tarjota meille paitsi uusia ruuan ja rehun lähteitä, myös tuottoisaa liiketoimintaa ja uusia työpaikkoja. Nykyisessä taloudellisessa ja ekologisessa tilanteessa tarvitsemme kipeästi näitä kaikkia.
Kun tarvitset elintarvikkeiden, rehujen tai kosmetiikan lainsäädäntöön ja viranomaisvaatimuksiin liittyvää asiantuntevaa apua, autamme mielellämme!
Kirjoittaja: Mari Eskola, ETT (elintarviketieteiden tohtori), Team Leader, Regulatory Science and Reports, Food & Feed and Cosmetics, Medfiles
Mari Eskola tuli Medfilesille vuonna 2021. Siitä lähtien hän on ollut mukana useissa Medfilesin asiakkaille tehdyissä elintarvike-, rehu- ja kosmetiikkaprojekteissa. Pohjakoulutukseltaan Mari on elintarvikekemisti, ja erikoistunut analyyttiseen kemiaan. Vuonna 2002 Mari väitteli elintarviketieteen tohtoriksi. Marilla on yhteensä yli 25 vuoden kansainvälinen kokemus elintarvikkeiden ja rehujen kemiallisesta turvallisuudesta ja turvallisuuden lainsäädännöllisistä näkökohdista Euroopan unionin organisaatioista ja kansallisista eurooppalaisista organisaatioista sekä alan kaupallisilta toimijoilta. Mari työskenteli 10 vuoden ajan Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen eli EFSAn palveluksessa tehden EFSAn elintarvikkeissa ja rehuissa esiintyvien vierasaineiden riskiarviointia ja toimi myös EFSAn vierasaineyksikön varapäällikkönä ja apulaispäällikkönä.
Lisäksi Marilla on kokemusta elintarvikkeiden ja rehujen tutkimuksesta ja alan lainsäädäntöön liittyvästä työstä useissa eurooppalaisissa organisaatioissa, kuten Euroopan komission yhteisessä tutkimuskeskuksessa (EC JRC), Euroopan kemikaalivirastossa (ECHA), Irlannin maatalousinstituutissa Teagascissa, luonnonvarojen ja luonnontieteiden yliopistossa Itävallassa (Universität der Nachhaltigkeit und des Lebens) ja Suomessa elintarviketurvallisuusvirastoa Eviraa edeltäneissä virastoissa. Kansainvälistä kokemusta on siis kertynyt niin projektien kuin ihmistenkin johtamisesta. Mari on myös julkaissut useita tieteellisiä julkaisuja, mukaan lukien useita EFSAn tieteellisä lausuntoja ja riskiarviointeja.
Lähteet:
European Commission, 2022. Communication from the Commission to the European Parliament, the Council, the European Economic and Social Committee and the Committee of the Regions. Towards a Strong and Sustainable EU Algae Sector. Brussels, 15.11.2022, COM(2022) 592 final. Saatavilla osoitteessa: https://oceans-and-fisheries.ec.europa.eu/system/files/2022-11/COM-2022-592_en.pdf
Eurooopan komissio, 2022. Komissio ehdottaa levien käyttöä ruokavaliossa, hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä ja veden pilaantumisen torjunnassa. Saatavilla osoitteessa: https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/fi/ip_22_6899
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/2283, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, uuselintarvikkeista, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 258/97 ja komission asetuksen (EY) N:o 1852/2001 kumoamisesta. https://eur-lex.europa.eu/eli/reg/2015/2283/oj
